Kuka liikkuu kevätjäällä?

Hamarin edustalla Haikkoonselällä käy kuhina. Parkkipaikka täyttyy kun kalastajat, hiihtäjät, kävelijät ja luistelijat suuntaavat jäälle. Kevätaurinko on jäänyt ohuen pilviharson taakse, joten olosuhteet ovat erinomaiset jäällä liikkumiseen.

Kaksi iloista hiihtäjää, Lotta Kankkonen ja Iida-Maria Kumpula, ovat lähdössä piknikille.

– Olisimme lähteneet jo aiemmin, mutta on ollut niin kylmä. Nyt on sopiva hetki, kun on vähän lämpimämpää ja koekausikin on tällä kertaa koulussa ohi.

Kummatkin ovat kotoa saaneet ohjeet miten liikkua jäällä, mistä voi mennä ja mitä pitää välttää.

– Lisäksi kuljemme siitä mistä muutkin, tytöt nauravat.

He eivät vielä tiedä minne asti hiihtävät, tänään mennään rauhallisesti ja jutellaan ja otetaan ehkä kuviakin. Mukana repussa on kaakaota, keksejä ja donitseja sekä istuinalustat. Pieni tuulenvire ei tyttöjen hyväntuulisuutta haittaa.

– On sitten myötätuuli takaisinpäin, he vinkkaavat, ja lähtevät matkaan.

Roskakalat paikalliselle merikotkaparille

Kolme pilkkijää ovat lähdössä kotiinpäin, ovat olleet jäällä jo jonkun aikaa ja saalistakin on tullut ihan mukavasti. Pentti Torvikoski, Sami Korva ja Veikko Larinen miettivät tovin onko pilkkikausi kenties vuosien saatossa lyhentynyt ilmastomuutoksen takia, mutta ei se äkkiseltään siltä vaikuta.

– Joka vuosi ollaan päästy jäälle. Nyt on kuitenkin parempi talvi kuin viime vuonna, tässäkin jää on jopa 25 cm paksua. Salmessa, missä vesi virtaa voimakkaammin, jään paksuus on vain noin 5 cm. Kairaamme tietysti mittausreiät jäähän aina tietyin välein kun etenemme, joten tiedämme tarkkaan missä voi liikkua turvallisesti. Teräsjäätä pitää olla vähintään 5 cm ennenkuin edes tullaan pilkille, he nyökkäävät.

Paras pilkkikausi on kuulemma juuri kuin jäät ovat lähtemässä, maaliskuun lopulla.

– Mutta silloin pääsee harvemmin jäälle, kun rantajäät ovat jo sulaneet. Hamariin on helppo tulla pilkille, auton saa parkkiin ja Haikkoonselältä nousee kuhaa.

Varma havainto vuosien varrelta on, että kuhat ovat pienempiä kuin ennen. Kaikki alamittaiset pääsevätkin tietysti takaisin kasvamaan. Ahven on myös hyvää ja sitä onkin tullut jonkun verran. Niin sanottua roskakalaa tulee toki myös ja se jätetään jäälle lokeille ja varsinkin merikotkaparille, joka tiettävästi asustaa lähettyvillä.

Torvikoski, Korva ja Larinen ovat asianmukaisesti varustautuneet lämpimällä vaatetuksella jäällä käyvää kylmää viimaa vastaan. Pulkassa pilkkivarusteet kulkevat mukana vaivattomasti.

Johan Moilanen tuntee jäät.

Johan Moilanen näyttää mikä on räkäkiiski. Kala kelpaa mainiosti esimerkiksi ketulle joka pimeyden turvin käy jäällä tarkistamassa kalastajien jäljet.

Ei enää auton kantavaa jäätä

Lähempänä Kråkön rantaa istuu Hamarilainen Johan Moilanen pilkillä. Hän tuntee jäät ja vesialueet kuin omat taskunsa ja osaa liikkua alueella.

– Pilkkikausi alkaa perinteisesti kokeilemalla milloin jäät kantavat. Nykyään liikun toki enemmän varman päälle, silloin kun jäät varmasti ovat tarpeeksi kestävät. Nuorempana täällä ajettiin jäällä autolla, oli radat ja kaikki. Nykyään ei enää pysty, jäätilanne on harvemmin tarpeeksi hyvä siihen.

Pilkkiminen on hyvä ja rauhallinen harrastus, ei ole kiire mihinkään ja voi istua yksin omassa rauhassa tai jutella mukavia muiden pilkkijöiden kanssa. Tänään tuntuu kuitenkin tulevan paljon pientä roskakalaa.

– Eniten olen nostanut räkäkiiskejä, niitä ei kissakaan syö kun ovat niin piikikkäitä. Linnut ja muut villieläimet käyvät hakemassa jäälle jätetyt kalat, mitään ei mene hukkaan.

Lyhyempi jäätalvi on totta

Jääasiantuntija Patrick Eriksson Ilmatieteen laitokselta kertoo, että tilastot jäiden levinneisyydestä osoittavat että jäitä ei välttämättä ole enää niin laajasti kuin ennen. Myös eteläisen Suomen talvet ovat olleet leudompia, ja sen vuoksi tietysti myös jääpeite ohuempaa.

– Jäät lähtevät keväisin suurin piirtein samoihin aikoihin, mutta syksyinen jäänmuodostuminen on siirtynyt myöhäisemmäksi. Näin ollen joinakin talvina on jääpeitettä ollut joskus jopa vain puolentoista kuukauden ajan. Eli kuvitelma lyhyemmistä jäätalvista on osittain totta.

Mutta Eriksson muistuttaa, että vaihtelevuus on toki suurta.

– Esimerkiksi talvina 2010 ja 2011 jääpeite oli hyvin paksua, niinä vuosina saimme myös reippaasti lunta.

Kevätjäällä liikkuvia Eriksson varoittaa, että aurinkoisena päivänä jään kantokyky voi muuttua oleellisesti.

– Auringon säteet tunkevat koko jään paksuuden lävitse ja sulattavat jääkiteitä, jotka ovat pitkänomaisia ja pystyssä. Jääkiteet eivät enää ole yhtä tiivistä massaa ja silloin kävelijän jalka saattaa mennä jäästä läpi. Yöpakkaset voivat jäädyttää jään taas ennalleen. Tämän takia jää kevätpäivänä kantaa aamulla hyvin mutta voi jo samana iltana olla liian haurasta astua.

Lue lisää jäästä Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.

Täältä löydät ohjeet jäällä kulkijoille.

TEKSTI JA KUVAT Marika Kangaskolkka