Siirry sisältöön

Näytä kaikki Tiedotteet Häiriötiedotteet Artikkelit

Arkisto

Merja Wilkman on nähnyt yhtiön huikean kehityksen

Me Porvoon energialaiset –
Esittelemme kuluvan vuoden aikana nettisivustolla ja sosiaalisessa mediassa työntekijöitämme. Työssä viihdytään ja monella työsuhteet ovat olleet pitkiä. Työntekijöiden kertoman mukaan Porvoon Energiaa pidetään mieluisana työpaikkana ja koetaan olevan etuoikeus saada työskennellä omassa kotikaupungissa.

Kauppatieteiden maisteri Merja Wilkman on Porvoon Energian talousjohtaja, jonka vastuualueena on talouden lisäksi myös hallinto. Yhtiön edeltäjään, Porvoon Energialaitokseen hän tuli talouspäällikkövakanssiin vuonna 1985, jolloin toimitusjohtajana oli Roy Granroth.

-Näiden kohta 35 vuoden aikana kehitystä on tapahtunut huikeasti, Wilkman toteaa.

Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee henkilöstömäärän.

-Kun aloitin, meitä oli 48 ja heistä 23 oli minun osastollani. Tällä hetkellä henkilöstömäärä on 70, joista minun osastollani on 12. Suurimmillaan Porvoon Energian henkilöstö on minun aikanani ollut 118 työntekijää.

Suurin syy henkilöstömäärän vähenemiseen on ollut yhtiön keskittyminen energiayhtiön ydintoimintaan, jonka seurauksena esimerkiksi verkkorakennustoiminta ulkoistettiin toissa vuonna yhdessä Keravan Energian kanssa perustettuun Uudenmaan Verkkorakennus Osakeyhtiöön.

-Asentajien siirtyessä uuteen yhtiöön henkilöstömäärä tippui merkittävästi. Toki tuohon vähenemiseen on vaikuttanut myös tekninen kehitys digitalisointeineen kaikkineen, Wilkman selvittää.

Kehityksen tätä puoltaa hän kuvaa kertomalla, että tullessaan Porvoon energialaitoksen palvelukseen omaa tietokonetta ei vielä ollut. Oli vain kaksi kaupungin tietokoneeseen yhdistettyä atk-päätettä.

-Ensimmäiseksi työtehtäväksi sainkin oman tietokoneen hankkimisen laitokselle.

Sellainen saatiinkin vuonna 1986 ja hankintaan liittyi Wilkmanin mukaan myös sähkölaskutusjärjestelmän uusiminen asiakastietojärjestelmäksi. Myös kaukolämpölaskutus siirrettiin nopeassa tahdissa atk-aikaan.

-Ensimmäiset työvuoteni kuluivatkin vahvasti atk:n merkeissä, ja sen jälkeen seurasi osakeyhtiöittäminen. Kun aloitin nykyinen Porvoon Energia oli kaupungin liikelaitos.

 

Kaupunginvaltuusto hyväksyi yhtiöittämisen kesällä vuonna 1991 ja seuraavan vuoden alussa Porvoon Energia Oy – Borgå Energi Ab aloitti osakeyhtiönä.

-Sen jälkeen alkoikin tapahtua: seurasi osuusomistusten hankkiminen Pohjolan Voiman sähköntuotantoyksiköistä mm. Olkiluodon ydinvoimalayksiköistä sekä kauppa Etelä-Suomen Voima Oy, ESV:n sähköverkoista, vesivoimaloista, Tolkkisten höyryvoimalaitoksesta ja Porvoon maalaiskunnan alueella olevasta kaukolämpötoiminnasta.

-Siinä oli mielenkiintoisia työtehtäviä, pohtimista kannattaako ostaa ja kuinka paljon, rahoitusratkaisujen selvittämistä ja niin edelleen.

Wilkmanilla töitä on riittänyt myös yhtiön omien tuotantolaitosten rakentamisen yhteydessä, Harabackan maakaasuvoimalaitos, Tolkkisten biovoimalaitos ja uusimpana Loviisan biolämpölaitos.

-Rahoituksen järjestämiseen on liittynyt kaikenlaista mielenkiintoista. Sekin on tullut koettua, kun Harabackan laitosprojektia varten vuonna 1991 otetun valuuttalainan korko nousi yhdessä yössä.

Merja sanoo olevansa kuin Porvoon Energian historiikki 35 vuoden ajalta.

-Mielenkiintoinen oli muun muassa vaihto toimitusjohtajan paikalla, kun Roy Granrothin jälkeen tuli Patrick Wackström, kaksi älykästä ja jännästi erilaista ihmistä.

 

Merja Wilkman asuu Porvoossa puolisonsa kanssa. Pariskunnalla on kaksi aikuista lasta, tyttö ja poika.

Maltillinen ja pitkäjänteinen Merja sanoo parasta elämässään olevan perhe ja työ, siinä järjestyksessä. Hän harrastaa liikuntaa, aerobicia, hiihtoa ja uintia.

-Uin Porvoon Uimareiden väreissä 9-vuotiaasta aina 14-vuotiaiseksi. Olin mukana jo silloin, kun Porvoon uimahalli valmistui. Lapsetkin liittyivät uintiseuraan ja usein, kun heillä oli harjoitukset kävin itse uimassa.

Merjan motto: ”Peppi Pitkätossua lainatakseni, tätä en ole ennen kokeillut, joten se onnistuu varmasti!”

 

Merja Wilkman sanoo olevansa kuin Porvoon Energian historiikki 35 vuoden ajalta.

 

Teksti: Maarit Gabrielsso
Kuva: Niko Laurila Photography